Ma olin rikas, kaikkein rikkahin!
Mull' oli kaikki, mitä rohke'in
Mielikuvitus vaan koskaan luoda vois,
Ja mitä toivo tulisinkin sois;
Mull' oli maan ja taivaan rikkaus —
Mull' olit sä, mull' oli rakkaus!
Kaikk' kuolo ryösti — kerjäläisnä saan
Nurkassa tässä nyt ma seista vaan,
Nöyrästi kumartain ja kiitellen,
Jos rikkaat joskus edes roposen
Minulle viskaa — säälin sanasen.
Mut miltä tuntui katsees?
Minuhun muinoin katsoit ja virkoit: »olen sun!»
Ja silmä suli silmään ja sielu sieluhun.
Ma kerroin pelkon' kaikki ja tunteen' tuliset,
Sä mullen ikäväsi ja toivos salaiset.
Taas loit nyt katseen pitkän ja kirkkaan minuhun,
Taas suli silmä silmään ja sielu sieluhun;
Et jaksanut nyt enää sä virkkaa sanaakaan —
Sä katsoit ja mä katsoin näin puhumatta vaan.
Kosk' ensilemmen katseen mä muinoin sulta sain,
Niin tuntui: »tään maan päällä mä olen autuain!»
Mut miltä tuntui katsees, kun multa läksit pois? —
Se tuntui, niinkuin tuolla jo taivaass' oltu ois.
Vapaa.
Sä olet vapaa taas — niin mulle sanotaan —
Saat vapaast' ihaella suloisuutta;
Sun lupa ompi onnea taas uutta.
Jos mistä mieli tekee, mennä hakemaan! —
Ma olen vapaa! — näinhän mailman ympäri
Liehuilla myös maanpakolainen saisi,
Vapaasti, minne mieli houkuttaisi.
Yks paikk' on kieltty vaan — se, jota rakasti!
II. LEMPI.
Neidon rukous.