Syksyllä maamies kokoilee aittoihin kesäisen vaivansa kasvut, niinpä kirjailijakin, kun vanhuuden päivät lähestyvät, mielellään kokoo yhteen, mitä nuoruudessaan, miehuudessaan on ulos maailmaan sirotellut. Mutta onkos näissä kaikissa kokoon ja tallelle pantavaa? sopinee syystä kysyä. Onhan syksy myös pohtimisen aika, jolloin akana erotetaan jyvistä. Sitä olen kyllä arvellut, aprikoinut, vaan kuitenkin — olen painattanut melkein kaikki uudestaan. Paneehan uudistalolainen paremman puutteessa monestikin akanoita ja petäjän kuorta varsinaisten jyviensä jatkoksi, sopineehan samoin meidän vielä vastaraivatulta, vielä köyhältä kirjallisuutemme pellolta korjata talteen vähemmälläkin valikoimisella. Sitten kun meillekin paremmat viljavuodet koittavat, nämät kokeet mielellään jättäkööt sijan
Paremmille laulajoille,
Runsahammille runoille.
Helsingissä 25 p. marraskuuta 1882.
J. Krohn.
Suonion »Koottujen runoelmien ja Kertoelmien» ensi painos, jonka tekijä itse painoon toimitti, on jo useampia vuosia ollut loppuunmyötynä, jonka vuoksi on uuden painoksen ilmestymistä katsottu tarpeelliseksi. Tätä painosta toimitettaessa on silmällä pidetty, että niistä runoista, jotka tekijä oli kirjoittanut ennen kokoelman ilmestymistä, on ainoastaan ne kokoelmaan otettu, jotka tekijä itse siihen on valinnut. Lisätty on kokoelmaan ainoastaan viisi runoa, jotka tekijä on kirjoittanut kokoelman ensi painoksen ilmestymisen jälkeen. Sitä vastoin on kokoelmasta pois jätetty lasten laulut ja kertoelmat, joita ensi painos sisälsi vain muutamia näytteeksi; niistä on aikomus julkaista täydellinen kokoelma vast'edes.
Tekijän kirjoitustapa ja kieli on säilytetty muuttamatta; ainoastaan muutamia pieniä epähuomioita on tasoitettu.
Helsingissä marraskuulla 1897.
VARPUNEN.
Jos ruikutella voisin
Ma kielin sataisin
Tai kiurusena oisin
Kohoova pilvihin, —
Niin aina kiitteleisin
Suloista Suomea,
Ja Jumalalle veisin
Ma huokauksensa.