Yhdess' elo meille koitti, yksi hauta levon suo,
Yhdet kunnon, kunnian muistot nimellemme loistons suo,
Yksi rakkaus jalo, pyhä rinnoissamme leimuaa; —
Yhteistä on parhain kaikki, vähemp' erottaa ei saa.
Jalona nyt Suomi seisoo täydess' avaruudessaan;
Jakakaa se — joka pala aivan mitätön on vaan.
Yhdess' oomme vahva muuri, murtumaton kallio;
Hajotkaa — niin lomaan hiivii kohta salaturmio.
Yksi meill' on Suomi-äiti, äitiä ei jakaa voi;
Kaikille hän lapsillensa lempens' yhteisesti soi!
Yhteinen myös vastatkohon hälle lasten rakkaus;
Kuka eroo, kohdatkohon häntä äidin kirous.
Näin nyt vielä, näin nyt vasta, keskellämme seisoen,
Muistuttaos näölläsi kasvaville polvillen:
»Kallis lemp' on, kallis koti, kallis arvo, kunnia;
Halvat kuitenkin ne kaikki isänmaan on verralla!»
Keisariparille heidän Lappeenrannassa käydessään
Elok. 5 p. 1885.
Kolkk' on Suomi, louhikoinen, viljaton, niin sanotaan,
Yksi vilja kylväjäänsä tääll' ei petä kuitenkaan:
Maahamme ken osas kylvää rakkauden siemenen,
Vaivastaan on aina saava sadon satakertaisen.
Kolmas Keisarien polvi tämän kylvön kylvi jo;
Katsokaa kuin lainehtiipi laihona nyt kallio:
Joka silmästä, sen näette, loistaa luja luottamus,
Joka sydämessä palaa uskollinen rakkaus!
Nyt on suvi suloimmillaan, Suomi kaikki kukoistaa,
Vapauden paistehessa maa ja kansa rehoittaa;
Aleksanterien työtä nyt on aika ihailla,
Siis luo kansan onnellisen olkaa terveet tultua!
Turun suomalaisen lyseon vihkiäisjuhlassa