Hiipipä sinne hoviherra jo,
Lepersi: »se on Korkein suosio!»
Keikahti poika hurja, huoleton:
»Ma tiedän — huvi, hekkuma se on!»
Mut ääneti vaan riippuu kannel seinällään;
Ei saa ne siitä soimaan sävelt' yhtäkään.
Taas koitti yks: »se san' on viisaus,
Ihmisen järjen ikikaunistus!»
Ja toinen käski: »soi jo kannel soi!
Naislempeä mi pyhemp' olla voi?»
Mut' ääneti vaan riippuu kannel seinällään,
Ei saa ne siitä soimaan sävelt' yhtäkään.
Näin tuhannet jo turhaan koitteli —
Ijäkskö, Väinö, soittos vaikeni?
Nyt vielä nuorukainen lähenee,
Silmästä kirkkaast' into säihkyilee;
Hän lausuu näin: »maan päällä kalliimpaa
Ei olla voi kuin sana synnyinmaa.»
Ja kannel ammoin jäänyt ääneti
Raikkaasen riemuun kohta helähti;
Ja taivaan korkeeks kohoo pirttinen,
Ja siihen koittaa päivä valkoinen;
Ja sulaneet jo ompi korven kolkon jäät,
Ja kesän tuulosessa nuokkuu tähkäpäät.
Ja kansa herää pitkäst' unestaan
Elohon, toivoon, toimeen uudestaan;
Ja pimeess' eriteille eksyneet
Taas veljikseen on toisens tunteneet.
Ja mailma kummeksii: »mik' ihme verraton!» —
Se Runebergin laulu, Suomen laulu on.
»Suojaa, Herra, Suomenmaata! se on summa virrestäin;
Sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin.»
Näinpä muinoin lauleskeli sotavanhus harmaapää;
Näin myös aina lauloit meille, jaloin laulajamme Sä!
Näin nyt vielä, näin nyt vasta, keskellämme seisoen,
Muistuttaos näölläsi nouseville polvillen:
»Kallis lemp' on, kallis koti, kallis arvo, kunnia;
Halvat kuitenkin ne kaikki isänmaan on verralla».
Pois siis turhuus, pois kaikk' ylpeys, oman voiton pyynti pois!
Katein älköön mittailtako, suurko osa veljell' ois;
Kumpi pieni, kumpi suuri, siitä riidellä ei saa;
Suurin se, ken isänmaata enimmin voi rakastaa.
Monet työt on, monet mietteet, moniaalle haaroo tie;
Kukin menköön suunnallensa, kunne rientons häntä vie;
Vastakkainkin taistelkaatte, elämää on taistelu;
Mut se olkoon veljein kilpa, älköön vihan kiistailu.
Kahteen mereen erillensä virtaa järviemme veet,
Mutta yks se sydän ompi, josta kaikk' on lähteneet.
Kaksi kieltä murheitamme, riemujamme ilmoittaa,
Mutta yks' on Suomen kansa, yksi vaan on isänmaa!