— — —
Jos ois saatu — suojaks Aleksanterimme
Miehiss' oisimme me kokoon rientäneet,
Rakkaan ruhtinaan nyt taaskin rinkihimme,
Kuin es'-isät Demmin'illä, sulkeneet.
Vankkaa, vahvaa muuria tät' uskollista
Karkoittaa ois pahuus turhaan koittanut;
Ilkityö ois vasta ollut mahdollista,
Kuu ois viime suomalainen kaatunut.
Näin ei saatu — pystypäin voi Suomen kansa
Astua tok' eteen Herran tuomion:
Aleksanter' jos ol' luja sanassansa,
Rikkomatta myöskin Suomen vala on.
Katso läpi lauma salamurhaajoitten —
Kansat monet siihen antoi hylkyjään —
Satamäärin lukea saat nimet noitten,
Suomalaist' et niistä löydä yhtäkään.
Salamiinaa läp' ei päästä kalliomme,
Kavaluutt' ei sydän Suomen miehien,
Heikkoudessa tää meill' on ansiomme,
Nöyryydessämme tää kunnia ikuinen.
Näin on ollut aina, näin myös ijäst' ikään
Oleva on suora tapa Suomenmaan:
Teeskelemään rakkautt' ei voima mikään
Meitä saa, ei rakkaasta myös luopumaan.
Aleksanter' kaatui! — Todellako saanut
Voiton sill' on pimeyden haltija?
Hänen kanssaan onko rauennut ja laannut,
Nimessään mi meille oli kallista?
Ei, ja tuhat kertaa ei! He meiltä ryöstää
Voivat rakkaan Ruhtinaamme ruumiin vaan;
Hänen luomastansa, Hänen henkens' työstä,
Murtunut ei ole pienin rahtukaan.
Katso Bulgaria ijäks pelastettu
Nyt on julman raatelijan kidasta;
Miljonat ja miljonatkin vapahdettu
Venäläistä orjaa herrain ruoskasta;
Suomen kansan ääni rohkeasti kaikuu, —
Nyt se oikein pääsi kansain joukkoihin! —
Kaikkialla vapauden virsi raikuu,
Monin erikielin, riemuin yhteisin!
Aleksanter' kaatui! — Mutta henkens' yhä
Elää, vaikuttaapi, onnen aikaa luo;
Ah kentiesi vielä marttyyri tää pyhä
Kuolonsakin kautta siunausta tuo;
Kenties täytyi Hänen kuolla kansans' tähden,
Että sokeentuneet silmät aukeais,
Venäjä, näin taudin koko kauhun nähden,
Viimein syvän mätähaavans' parantais.
Runebergin patsasta paljastettaessa
Toukok. 5 p. 1885.
Lähteissään Väinö jätti kansalleen
Perinnöks tänne sulokanteleen;
Mut kauas poveen korven synkeän,
Seinälle pirtin köyhän, pimeän
Hän kätki sen ja lausui: »kaikua et saa,
Ennenkuin syntysanas joku oivaltaa!»