»Petosta, valhetta on lempi,
Mitätön, tyhjä uni vain!»
Näin ystävä kokenehempi
Suloista nauroi onneain.
Kun valhe lie, ah ijäst' ikään
Jos totuus tulematta ois!
Jos unt' on, soisin ettei mikään
Herättää koskaan mua vois!
Armasta odottaessa.
Istun ikävissäni:
Kauan kulta viipyvi,
Verkkaan aika vierevi —
Riennä, aika, riennä!
Riennä linnun lentimin,
Sotkan siivin nope'in —
Verkkaan vieret kuitenkin —
Riennä, aika, riennä!
Tulipa jo kultani,
Lepää kainalossani,
Mailma kaikk' unohtuvi —
Viivy, aika, viivy!
Illalle.
Joudu ilta kaunis,
Tyyni meille tuo!
Loppu päivätöille,
Lepo, rauha suo!
Asettele aallot
Lammin läikkyvän,
Ett' taas kuvastaisi
Saaren viherjän!
Lampi läikkyväinen
Mielenikin on,
Päivän hälinässä
Raukka rauhaton.