Vaan kun joudut, ilta,
Häly viihtyvi,
Näen ainoasti
Kuvan kultani.
Miks sua rakastan ma?
Näen sulla kauniit silmät,
Näen sulla soman suun.
Sua sikskö rakastan ma? —
Niin ompi monen muun.
Sull' onpi viisas mieli,
Sä olet taidokas.
Sua sikskö rakastan ma? —
Kyll' ompi vertojas.
Sull' lempeä on sydän,
On sydän viaton.
Sua sikskö rakastan ma? —
Niin monen neidon on.
Miks siis sua rakastan ma
Kaikista enimmin,
Niin että edestäsi
Maan kaiken antaisin?
Mun omani sä olet,
Mun oman' ainoa;
Siks maailma ei kanna
Toist' yhtään vertaista.
Haudan partaalla.
Lapioi, lapioi!
Hautuumiesi, lapioi!
Jota niinkuin terää silmän
Varjoin tuulosistakin;
Sen nyt poveen mustan, kylmän
Maan ma itse upotin.
Lapioi, lapioi,
Kultan' maahan lapioi!
Lapioi, lapioi,
Hautuumiesi lapioi!
Käydess' ennen käsityksin
Helpoittaa ma koitin tien;
Nyt mä tänne jätän yksin,
Tupaan kolkkoon, outoon vien.
Lapioi, lapioi,
Armaan' maahan lapioi!