— — — Nyt totuudessa neuvoisin teitä käyttämään tätä hyvää tilaisuutta, toisen painoksen ulos-annettaessa, kirjoitus-laatunne siistentämiseksi sekä alhaistapaisten sananparsien poistamiseksi, ja noudattamaan vihjauksia kritikin puolelta, joka, muistaakseni, tosin teitä kiitteli, vaan monessa kohdin moittikin. Mieli voittaaksenne saksalaisten professorien suostumusta, on kirjoitustapa säälimättömästi korjattava, — jos tasottaa tahdotte taas suuttumuksen rypyt eräiden arvostelijain otsassa, täytyy teidän omien mielipiteittenne siirtää sijansa yleisesti hyviksi katsotuille aatteille, jotka eivät nosta pahennusta siellä eikä täällä. Pyyhkikää pois pahan-elkisyydet, tehkää rauha rouva Bergfeldtin kanssa, kirjoittakaa akademiallisesti puhdasta kieltä ja olkaa puolueeton kun on mielipiteistä kysymys. Sitten on jotenkin vissi, että tulette ylistettäväksi mainiona ilmauksena nykyajan kirjallisuuden alalla.
Teidän j.n.e. Toht. Julius Stinde.
Rouva Wilhelmina Buchholz toimittajalle.
— — — Miks'ei? Jos eivät professorit pidä minun kirjastani, niin onpa se mieli molemmin puolinen, sillä minä en myöskään tykkää niiden kirjoista. Jos arvostelija nuhtelee minua siitä, että olen muka liika tunnokas isänmaan-rakastaja, niin vähättelen; sillä jos en ennenkään sydämellisesti olisi rakastanut maatani, niin täytyi tulla sitä rakastamaan tuolla toisella puolen Alppeja vieraassa maassa. Ja rakkaus on kuin onkin jotain, joka tuntoon perustuu. — Yksi ainoa moite minua närkästytti, se nimittäin minkä Theophil Zolling toi esiin "Gegenvart'issa", missä hän arvelee, että me Italiassa annoimme konjakki-pullon pyöriä käsissämme liika ahkeraan. "Joku franskalainen kultuuri-historioitsija", sanoo hän, "voisi pian todellakin luulla väkeväin nauttimisen omituisuudeksi saksalaisen pääkaupungin porvaristossa, vaikka niin ei suinkaan ole". — Vai minä typerän franskalaisen tähden vähentäisin meiltä ainoatakaan siemausta? Ei se tule kysymykseenkään. Vaiko herra Zolling'in arka-tuntoisuutta säästääkseni? Jopa!
Muuten olen noudattava kaikki arvostelijain neuvot, kuin myös teidänkin, s.t.s. vasta kerran, sillä nyt "Porvari-väkeä matkalla" tulee olemaan semmoinen kuin on. Juuri muutamia lisäyksiä säistetään siihen ja vielä yksi konjakkiryyppy, jonka unhotin.
Teidän j.n.e. Wilhelmina Buchholz.
Berlinissä 1 p. Joulukuuta 1883.
Kolmanteen, neljänteen j.n.e. painokseen. Korkeasti kunnioitettavalle yleisölle.
Taas on uusi painos toimitettava. Kustantajani sanoo, ett'ei sekään ole viimeinen; mutta esipuheita ei enää oteta, ne ovat itse pää-asialle haitaksi vaan. Olen pahoillani siitä, sillä tuommoinen esi-puhe on kirjan-tekijän mielestä aivan kuin ojennettu käsi, joka odottaa lukijan kättä, jotta tervehdyksiä vaihdettaisi kuin hyvien ystävien kesken ainakin. — Olen nyt suurella tarkkuudella poiminut pois kaikki paino-virheet, joita suinkin voin löytää, mutta kyllä maar' taivas siitä huolen pitää, että uusia tulee taas. Kunnioitettava yleisö on kai niin hyvä ja hakee niitä ylös itse. Hyvin lystiä tointa se. — Kaikille lukijoille ja lukijattarille lähettävät sydämellisimpiä terveisiä minun Kalleni, eno Fritz ja
heidän nöyrin Wilhelmina Buchholz,