Berlinissä, Toukokuussa 1884.
Valmistuksia.
Mintähden herra Buchholz lähti Italiaan ja rouva Buchholz hänen seurassaan. — Eno Fritz. — Mintähden rouva Buchholz riitaantui rouva Bergfeldtin kanssa. — Kielitieteellistä. — Vaatetuspuuhia. — Mietteitä historiallisista seuduista.
Tuskin unissakaan olisin osannut aatella sitä, että minäkin eläessäni pääsen näkemään tuota maata jossa sitroonit kukoistavat ja vanhojen mestarien taide kasvoi niin maan-mainioksi. Mutta tulipa täytymys ja sanoi: "Wilhelmina, nyt ei auta vastustella, sinun pitää mennä Italiaan!"
Tää täytymys oli jäsen-kolottaja, joka vaivasi minun hyvää miestäni, minun ylitse kaikkea rakasta Kalleani, ja jok'ei totellut tohtoroimista. Siinä kun ei ollut apua salicylhapoista eikä sähkötyksistä, puisteli päätään meidän kotilääkärimme, toht. Wrenzchen, ja lausui, että tässä oli paraasta päästä ilmaston-vaihettaminen tarpeellinen, muuten pääsis' kolotus kiintymään niin, ett'ei sitä sittemmin rautavartaallakaan saisi pois. — Olihan meillä ilmasto Berlinissäkin, mutta mimmoinen! Allakassa seisoi kevät, ja katot olivat kaikki lumessa. Sanalla sanoen, roska-ilma pihalla.
"Lähde sinä etelä-maille!" sanoi tohtori Wrenzchen. Kalle pani vastaan arvellen, että höyrysaunasta olis' aivan sama hyöty. Nuorempi veljeni, jota lapset aina sanovat eno Fritz'iksi, rupesi nyt tohtorin puolelle ja tarjoutui tulemaan kanssa, koska hän tahtoi itse käydä kauppoja tekemässä Italiassa.
"Saatpa nähdä, eikös meille molemmille tule hiivatin lysti tuolla alaalla!" sanoi hän minun Kallelleni.
Tämä koski minun mieleeni. Useinkin oli ollut minulla syytä penätä Fritziä luopumasta tuosta vaarallisesta naimattomasta säädystä, ja nyt aikoi hän ja hänen seurassa minun Kalleni saada hiivatin lystiä vieraassa maassa jossa asui nuo tulisilmäiset kaunottaret, ja jossa muukalainen pistettiin tikarilla kuoliaaksi heti kun hän vähänni näytti mieltyneensä johonkuhun heistä. Sitä en voinut enkä saanut minä suvaita! Sankarimaisen päätöksen tein ja huudahdin:
"Kalle, min'en anna sinun lähteä yksinäsi tuonne ryövärien ja murhamiesten maahan; uskollinen vaimosi seuraa sinua!"
Eno Fritz tosin veti veuloon suu-pielet kun kuuli minun sanani, mutta Kalle löi minulle kättä vastaten: