— Tuhannesti hyi! Minua kiusaa tuo epähieno … tuo raaka … typerä puhe… Sinä rakastuit — häneen! Etkö siis tiedä, että Akilles on isätön lapsi…?
Ella säikähti. Hän tapaili tuolin selustimesta kiinni, sillä hänen jalkansa eivät olleet varmat.
Mutta Lotti-rouva riehui:
— Minä kutsun paikalla farmorisi tänne ja asiasta pidetään tutkinto. Ja silloin, Ella, sinulla on julman ikävä. Me lähetämme sinut pois kotoa, että nämä suhteesi kylmenevät. Vaikka vuodeksi kahdeksi me lähetämme. Sinä olet laskiaisena koko kaupungin silmissä häpäissyt sukusi… Voi hirveää sitä hienon tavan puutetta…!
Pastorin rouva otti nenäliinansa ja istui itkemään.
— Koko kaupungin herrasväki nauraa meillä nyt sinun tähden!
— En ole ketään häpäissyt! Laskin yhdessä Akilleen kanssa. Mutta siellä laski paljon muita. Eikähän laskeminen lie häpeällistä ainakaan sille, joka ei ole papin rouva, puolusteli Ella ja terästyi.
— Mutta hänpä on huonoa sukua ja niin säälittävän köyhä…
— Hänellä on rikas sielu … hänellä ovat korkeat ajatukset … teillekin, täti, olisi kasvattavaa kuulla hänen puhuvan…
— Huh! Huh! Sinä siis aiot hankkia meille skandaalin?