Ella tunsi tarvetta mennä isoäidin luo.
Siellä konsulinna istui hienosti kalustetussa huoneessaan ylevän arvokkaana tuuhea tukkansa aivan harmaana. Ja luki rillit nenällä jotain paksua postillaa.
Ella pyysi anteeksi, että hän häiritsi. Ja tuokion he istuivat aivan ääneti.
Sitte Ella pyysi isoäidin kertomaan omista sukulaisistaan, varsinkin niistä, jotka olivat kaikista ylpeimmät ja kaikista ylhäisimmät.
Konsulinna katsoi kummastuneena Ellaan.
— Mistä tämä päähänpisto?
— Se on vain satunnainen uteliaisuus.
Konsulinna kertoi:
— Kaikista ylpein ja ylhäisin oli minun tietääkseni isoisäsi, konsulin, sisar Betty Berg. Mutta hän taittoi niskansa rakastumalla isänsä konttoristiin.
Ella punastui. Mutta ei sitä isoäiti huomannut.