Hän kiitti isoäitiä kertomuksesta ja lähti.
— Miten monta yhtymäkohtaa minun ja Betyn elämässä jo nyt! huudahti
Ella huoneessaan.
Ja heittäytyi sohvalleen itkemään. Mutta sitte hän nousi päättäväisesti.
— Tuo konttoristi lie silti ollut kunniallista sukua…
Ella ryhtyi kirjoittamaan Akilleelle aivan lyhyesti:
— Olen tutkinut itseäni ja huomaan, että minä en jaksa kohota ylös tähtiin. Minussakin on liian paljon poroporvaria. Luen sen ympäristön vaikutukseksi. Meidän suhteemme antavat jo aihetta perhehuoliin täällä yläkartanossa. Tunnen että minulla on suuria velvollisuuksia heitä kohtaan. Meidän pitää hillitä itseämme ja — erota ajoissa! Ella.
Kirje vietiin Akilleelle leipomoon salaa…
Se oli kova kirje! Voi miten tyly kirje se oli!
Ja Akilles luki sen vielä kerran. Ymmärsi hän sen jo syvyyksiä myöten…
Mutta jos Ella on noin … noin … pikkusielu … niin ei hän ansaitsekaan hänen rakkauttaan … joka on korkea … yläpuolella elämän pikku pyyteiden…