Annakin oli tulipunainen. Konsulinna yskähti ja kääntyi poispäin.
Häntäkin vaivasi asema.
Mutta Lennart oli pudota tikapuilta.
Anna sentään nautti miljoonamiehen hölmöydestä. Köyhänkin naisen poljettu veri maksaa kuitenkin jotain … tekeepä miljoonamiehestäkin naurettavan hölmön oman äitinsä nenän edessä…
— Ostapa kullallasi entinen varmuutesi, jos saat… Pojan, vaikka miljoonamiehen poika, täytyy minua hävetä! Niin paljon maksaa köyhänkin naisen poljettu veri…
Anna tunsi nyt itsensä verrattoman korkeammalla olevaksi kuin tuo miljoonamies tuossa, joka hänen tähtensä vapisi.
Jos Anna olisi kehdannut, niin hän olisi säälitellyt poika-parkaa.
* * * * *
Häät pidettiin, loistavat, suuret häät. Annakin unohti Akilleen ja eli tuokion humussa. Tukka poltettuna, posket ja kulmakarvat maalattuina, kasvojen pinta hienossa puuderissa ja vartalo tiukkaan kureliiviin puristettuna oli hän mustassa vaatteuksessaan todellakin "nätti".
Aarne-pastorikin suvaitsi hänelle hymyillä, kun hänet eteisessä kohtasi.
Mutta aina kun Anna meni tarjoamaan morsiamelle, tuntui hänen suonissaan polttavan eivätkä jalat olleet aivan varmat. Hän pelkäsi pudottavansa tarjottimet ja rikkovansa huoneen rauhan. Mutta kaikki kuitenkin meni onnellisesti.