— Mutta se on kauhean rumaa…
Lotti alkoi värähdellä. Pastorin ääni vapisi.
— Minä koetan olla luja…
— Akilles on — Lennartin lapsi! Annan itsensä minulle tunnustama…
— Lennartin lapsi! huudahti Lotti ja putosi sohvalle.
Pastori juoksi hakemaan Floridavettä ja etikkaa. Valoi niillä Lotin otsaa, piti nenän alla ja virvoitti.
Sinä päivänä ei puhuttu asiasta sen enempää. Lotti-rouva vain itkeskeli.
Seuraavana päivänä alkoi Lotti puheen jo aamulla:
— Että hän on isätön lapsi, sen minä tiesin kyllä. Sentähden olen minä aina inhonnut Annaa ja Akillesta. Mutta että Lennart olisi noin… Sitä en voinut aavistaakkaan…
— Ei Akilles ole ainoa. On muitakin…