Mutta Jori nauroi, riemusta hyppeli ja nauroi. Akilles arkana vetäytyi pois. Ja kärsi.
— Sille pojalle kävi niin kipeästi, huomautti Akilles Jorille.
— Niin se pitääkin. Ja nyt me otamme karamelleja.
Jori tarjosi konfekteja Akilleelle, mutta Akilles ei huolinut.
Akilles lähti pois. Sillä hänen korvissaan soi vielä poikarukan huuto.
Mutta Jori jäi paikalle vaanimaan.
Työmiehen pikku tyttö kuletti isälleen työpaikalle kahvia siitä ohi. Jori hyppäsi kuin kissa piilostaan, meni tytön kimppuun ja suuteli tyttöä. Se tyttö oli Alatalon Kaisu.
Tyttö itki. Mutta Jori suuteli toisen … kolmannen kerran. Sen vielä
Akilles näki ja ymmärsi hävetä.
Jori oli Akillesta pari vuotta vanhempi.
Akilles kertoi Ellalle Jorista.