— Sinä et olekkaan katurakki?
— Mikä se on? kysyi Akilles.
— Ne ovat huonosti puettuja, likaisia poikia, joita minä viskaan kivellä. Ja kun kivi sattuu heihin ja he itkevät, nauran minä. Se on niin hauskaa!
— Mutta kivihän käypi kipeälle!
— Niin se pitääkin käydä! Ei se ole synti niitä kivittää. Ne kivittävät takaisin. Ja ne ovat huonoin ihmisten lapsia.
— Etkö sinä enää viskaa minua kivellä? kysyi Akilles.
— En, kun rupeat minun kanssani yhdessä kivittämään katurakkeja. Tule tänne meidän portille!
Akilles meni. Toveri oli vastapäätä asuvan kauppaneuvos Fellmanin poika. Ja nimi oli Jori.
Näin alkoi Akilleelle uusi hauska tuttavuus. Jori ja Akilles vaanivat sitte yhdessä kivi kädessä "katurakkeja".
Sattui sitte kerran Jorin heittämä kivi muutamaan ryysyiseen raukkaan. Se oli ensi kerta Akilleen nähden. Tuo poika, jota lyötiin, ontui ja huusi hirveästi.