Johtajatar oli jo selvennyt.
— Miksi Ella sinne meni? kysyi johtajatar hajuvesipullo nenänsä alla.
— Minä olen Akilleen hyvä enkeli, vastasi Ella ja hänen silmänsä itkuisinakin leimahtivat.
Johtajatar muisti tuon enkeli-tarinan. Konsulinna oli sen hänelle monesti kertonut.
Mutta luokka nauroi Ellalle. Johtajatar komensi täyden hiljaisuuden. Sillä tuo enkeli-tarina oli harmillinen. Hän ei ollut ottanut sitä ollenkaan lukuun. Konsulinnan kanssa voisi olla tiukka edessä.
Mutta tapausta suurentaakseen antoi hän luvan koululle.
— Tantti ei nyt jaksa hyvin. Ja saatte luvan.
Johtajatar laahusti hajuvesineen huoneisiinsa. Mutta koulu lähti hajalle pelonalaisena.
— Mitä tästä tulisi? kuiskailtiin.