— Ell'ei Anni piiskaa, niin sitte saa Anni ottaa pojan pois koulusta.
Mutta samalla pitää Annin muuttaa pois meiltä.
Anna säikähti. Hän itki ja piiskasi Akillesta, joka ei ääntä päästänyt.
Poika oli löylystä päästyä kuolemankalpea.
— Nyt on kaikki unohdettu. Ja huomenna Akilles kouluun! sanoi konsulinna.
Anna lähti pojan kanssa. Seuraavana päivänä piti Annan viedä Akilles väkisin tanttein kouluun. Johtajatar kokosi kaikki lapset juhlasaliin. Hänenkin hurskaassa sydämessään vielä kuohui.
Akilleella veret hehkuivat. Johtajatar kutsui hänet pöydän tykö. Siellä sai hän tehdä anteeksipyynnön ja suudella Joria.
Lapset ja Anna katsoivat päältä. Jorin kasvoilla oli ilkkuvaa ivaa.
Mutta Akilles värisi kuin hyvin kylmässä.
Anna häpesi hirveästi. Mutta Akilles salvattiin koko päiväksi pimeään arestiin.
Tantin hurskas sydän tyyntyi. Mutta hän ei voinut salata itseltään, että hän tahtoi tuolle pienelle pojalle kostaa. Sentähden kaikki tämä komento. Ketään muuta ei hän olisi arestiin salvannut.
Siellä Akilles ensin itki. Mutta tyyntyi pian. Sillä saihan hän täällä olla erillään noista ilkeistä. Ja muistella eilistä! Muistella eilistä laivassa oloa! Herranen aika kun laivassa oli ollut hauska…! Kun olisi saanut jäädä kokonaan sinne…!
Niin. Hänestä tulee merimies, joka saa reippaasti laulaa ja komeasti soutaa. Hänestä tulee merimies. Jos ei nyt, niin sitte —