Kun johtajatar iltamyöhällä meni päästämään poikaa pois arestista, kuuli hän sen siellä hyräilevän "meripoikain laulua".
Hän kuunteli. Ja painoi sydäntään kauhusta. Sillä poika lauloi aivan hävyttömästi.
Tantti löi ovelle. Akilles säikähti ja vaikeni.
— Saat olla vielä tunnin siellä siitä rumasta laulusta! huudahti tantti.
Vastaukseksi kuului oven takaa kimakka itku.
* * * * *
Niinkauan kuin meri oli auki, muisti Akilles "Pallasta" ja lauloi "meripoikaa".
Toisinaan hän meni Matti Kelan äidin luo.
— Onko Matti kirjoittanut? kyseli Akilles muorilta.
— On.