Neiti Nora sulki Akilleen syliinsä ja suuteli otsalle ja puhui ja oli innostunut…
— Minun rakas oppilaani! Sinusta tulee vielä suuri mies!
Tantti Vesterstråle taputti Akillesta pehmeästi poskelle ja sanoi:
— Meidän pikku Elias Lönnrot.
Akilles sai leivoksia. Sitte hänelle määrättiin ruokapaikat rouvien kodeissa eri viikonpäivinä.
— Mutta ahkeran sinun, Akilles, pitää olla. Hyvin ahkeran. Ja silloin me kaikki sinua rakastamme, neuvoi konsulinna.
Akilles heitti rouville hyvästin ja sai poistua. Ruokasalissa onnitteli häntä Ella. Konsulinna oli niin neuvonut. Ella oli hyväksytty tyttökouluun.
Akilleen mieli oli kevyt ja kirkas kuin auringon säde.
Tällä viikolla Anna sai rouvilta vastaanottaa hyvin paljon ruoka-aineksia. Sillä he kaikki tahtoivat avustaa "suuren miehen" alkua.
Ja ruokakiertonsa alotti Akilles jo tällä viikolla. Siellä kodeissaan rouvat näyttelivät Akillesta kaikille kuin jotain ihmelasta. Ja aina sanottiin lopuksi: