Nyt rohkeni joku mennä Akilleen luo.
— Miksi sinä aina olet muista erilläsi? Sentähden se sinua löi, puhui tuo toveri.
— En minä voi tapella, puolusteli Akilles ja ja lisäsi:
— Sen on konsulinna minulta kokonaan kieltänyt.
— Pyh konsulinna!
Akilles silmäsi hämmästyneenä puhujaa.
— Ne rouvat sinua vain turhaan kiusaavat. Mutta meidän mukana on hauskaa. Me lyömme ja tappelemme. Sellaisista tulee suuria miehiä, mutta ei nuhjuksista. Muista Herkulesta! Ja suurta Akillesta! Lähdetkö huomenna meidän mukaamme?
— Minä lähden, vastasi Akilles, jonka ajatusmaailmassa oli yht'äkkiä tapahtunut vallankumous.
Rouvat siirtyivät Akilleen sielussa syrjään ja sijalle astui Herkules ja suuri Akilles. — —
Kun koulupäivä oli loppunut, julistettiin huomiseksi lupa, koska oli keisarin nimipäivä.