Samassa hän iski yhä vimmatummasti Akillesta. Mutta nyt poskelle.
Lisäksi seurasi kolme potkua.
— Ei suuri mies säry, vaikka veivataan, pilaili Uuno Ström.
— Se fröökinä on niin pehmyt! huusivat toiset.
— Kyllä minäkin laitan, sopersi Akilles hienosti peräti säikähtäneenä.
— Tuirakin on poikaa, vaikka onkin suuri mies, ivaili Jori.
Seurasi yleinen naurun räjähdys. Kyyneleitä oli Akilleen silmissä, kun hän istui takaisin pulpettiinsa. Ja siinä hän alkoi itkeä.
Jori meni ja löi toiselle korvalle, niin että veri syöksähti Akilleen nenästä.
Akilles itki niin että hänen hento ruumiinsa vavahteli ja koko poika näytti katkeavan siihen paikkaan.
— Kuule! Ei täällä saa marista, muuten me annamme vielä selkään. Ei meidän joukossamme saa olla akkoja, varoitti Jori.
Mutta samassa Jori muutti käytöstä ja lähti ulos huoneesta.