— Teidän, pojat, pitää huomenillaksi laittaa itsellenne tällaiset plätkät, komensi Jori.
— Minä kyllä laitan, sanoi varmasti Uuno Ström, joka jo ymmärsi, miten miesten joukossa pitää olla.
— Uuno on poikaa. Jos tekin muut olisitte sellaisia, kehni Jori.
— Minäkin laitan! Ja minä…! Ja minä…! kuului nyt yhtenä huutona
Jorin ympäriltä.
Jori huomasi Akilleen pulpetissaan nenä kiinni kirjassa. Hän hiipi hiljaan takaa Akilleen luo ja karjasi huimasti:
— Entä Tuira? Se on haudattu nauris! Vaikka on muka Akilles.
Samassa sai Akilles selkäänsä aika läimäyksen. Akilles säikähti, hypähti pystöön ja sopersi:
— Minusta pitää tulla suuri mies. Niin tahtoo konsulinna.
Sitä seurasi yleinen hurja nauru.
— Ja minä! Ja sinusta tuleekin suuri mies minun kämmenissäni, keskeytti Jori Akilleen.