Akilles hiipi hiljaan ikkunaan merta katselemaan. Silloin joku korkealla äänellä hänen takanaan lukee:
— Akilles liehui kuin ärsytetty jalopeura karjassa. Hänen vaunujensa akselista tippui verta ja aivan istuimen reunoihin asti pirskui pisaroita ylös. Kohta Skamandrosvirran vedet punastuivat verestä ja hänen kätensä raukesivat murhaamisesta…
Akilles kääntyi katsomaan. Se oli Uuno Ström, joka luki.
— Hyi miten paljon verta! huudahti Akilles ja hirmustui kuvittelultaan.
Samassa käytävästä ryöpsähti sisään suuri melu ja korkea huuto:
— Huomenna on Aleksanterin päivä ja silloin näytetään "katurakeille", kuka on Akilles.
Se oli Jori, joka huusi. Samassa iski hän hajakantiset kirjansa pulpettiin ja kaivoi taskustaan hoikan nuoran, minkä nenässä oli lyijykuula. Alkoi sitä sitte kädessään pyörittää, niin että nuora mennessään kuuluvasti vihelsi ja lyijypala kiivaassa kulussaan näytti yhtenäiseltä lyijykehältä.
Tuossa nuoran vinkumisessa oli jo jotain toisia kiihottavaa ja se ääni pian kokosi rohkeimmat Jorin ympärille.
Jori otti kouran täydeltä taskustaan konfekteja ja viskasi ne luokan lattialle.
Pojat niitä kilvan hakemaan. Mammaltaan sai Jori taskurahaksi joka viikko viisi markkaa. Muuten oli Jori luokan oikea luoja ja komentaja. Samalla hän oli nyt sen väkevin mies.