— Kansalaisveljet! Minä olen teidän rinnallanne nuori, mutta kuitenkin saanut sivistystä ja sentähden voin teitä opettaa. Tuo mies, joka teitä tappelutti, on rikas, mutta sydämestään raaka. Ettekö ymmärrä että hän asettaa teidät eläinten arvoon?
— Mitä se nulikka sanoo? kysyi muuan satamajätkä toiselta yhtä kummastuneelta samallaiselta.
Niitä satamajätkiä — hampuuseja — oli siinä tervamiesten seassa laiturilla liuta. Ja ne olivat mukana viinan juonnissa.
— Sanoo että Bergin patruuni on raaka.
— Kuule! Ota kivi ja lyö sitä torveloa!
Akilles säikähti. Mutta hän jatkoi:
— Ja tuo viina, jota te niin suurella ihastuksella juotte, on hirveintä myrkkyä. Terveytenne pilaa, järkenne hävittää, niin että todella tulette eläimiksi humalassanne.
— Kenen se on poika tämä nuori herra? kysyy muuan tervamies.
— Niin nuori herra! Kuka sen isän tietää? Bergin omia ruotilaisia se on ja noin isäntäväkeään haukkuu, vastaa joku jätkä.
Akilles oli tulipunainen. Hän vapisi. Mutta hän jatkoi: