Miehet ottelivat. Keräsen housunrisat repeytyivät. Siitä se suuttui. Ja lyödä läimäytti suuhun pientä Kestiä.
Mutta herra Berg nauroi ja nautti.
Nyt alkoi miesten kesken vimmattu tappelu. Verta näkyi.
— Soi so! vaienteli patruuni.
Mutta tappelijat lujemmin läiskivät toisiaan. Heidät erotettiin.
Patruuni jakoi hopeassa rahan molempien kesken. Ja lähti hyvin tyytyväisenä itsekseen naurellen pois. Hän kai olikin sitä tarkoitusta varten satamaan tullut.
— Raakalainen! äänsi Akilles itsekseen.
Hänellä sydän inhosta hyppäsi. Mutta Kesti ja Keränen laittoivat saamillaan rahoilla ostamaan viinaa.
Kun sitä saatiin, alkoivat ilettävät kemut.
Akilles ei voinut pidättää itseään. Hänen parhaimmat ajatuksensa kokonaan valtasivat hänet. Posket hehkuvina meni hän tervamiesten luo ja alkoi puhua: