Kansa nauraa ja hurraa. Mutta ihastuksella kääntyy se katsomaan loistavia vaunuja, joissa kohokkeella istuen ajaa kevään hengetär. Se on yltä päätä harsoissa, vaaleissa, ohuissa pukimissa. Sen etupuolella on lumivalkoisia ja ruohonvihreitä keijukaisia, lapsia, hienot keihäät kädessä ja niiden piikit kohti edellä ajavan ukon selkää. Ne kuvaavat auringon säteitä, jotka murtavat talven valtaa. Hengettären sivulla seisoo nuorukainen, joka ojentaa tulipunaisia ruusuja neidolle. Neito, hengetär, on Ella Berg ja nuorukainen Jori Fellman.
Akilleen sydämeen pistää sirveän kipeästi. Mutta kansajoukko taputtaa käsiään ja nauttii.
Tämän kevään ryhmän perässä ajaa pitkällä lavalla suuren suuri vene mastoineen, raakapuineen, tervaköysineen, ankkureineen. Se on täynnä iloisia merimiehiä, jotka laulavat ja juovat. Se kuvaa ensimäistä satamaan saapuvaa laivaa.
Nyt tulee tervamies paltamollaan. Se sauvoo ja sauvoo ylös koskea, mutta on niin humalassa, että aina siimalleen lentää. On muka paluumatkalla kaupungista kotiinsa. Lopuksi rupeaa lyömään korttia veneessään.
Hänen jäljessään ajavat talkoojuhlijat. Ne tanssivat varieteemäisesti eivätkä naiset unohda viskoa hameitaan riittävän korkealle.
Kaikkein viimeisinnä ajavat kaupungin kahvitädit, jotka päätään pudistaen hirvittelevät ajan turmelusta ja juoruavat, miten laskiaista vietettiin. Mutta kahvikulta heidän suussaan makealta maistuu eikä ole unohdettu kissojakaan mukaan ottaa.
Lorun loppu on suuri oluttynnöri, josta jaetaan kansalle niin paljon kuin kerjetään. Bergin patruunin ihailu taivaalle kohoaa ja raikkaat naurut hyvästelevät kulkuetta vielä kauan senkin jälkeen kuin se on ohi mennyt vaeltamaan pitkin kaupungin katuja.
Akilleelle kävi Ella sääliksi. Ella oli joutunut kovin huonoon seuraan! Tämä oli paksuverisen rahasaksan paksuissa aivoissa sukeutunut paksu komedia. Ja Ella näytteli siinä pääosaa!
Akilles kärsi hirveästi koko keskipäivän. Illalla hän meni mäkeä laskemaan. Siellä oli koulunuorison laskiaisjuhla. Siellä kai olisi Ellakin.
Oli suuri laudoista ja lankuista rakennettu kelkkamäki kaupungin laidassa. Sen jäädytetty rata oli hyvin pitkä, sillä mäki oli huimaavan korkea. Itse mäki oli kuusilla ja värilyhdyillä kaunistettu ja sen juurella leivosten kauppiaat pitivät markkinoita. Teekyökki porisi muutamassa kuusimajassa kupeella.