— Niin, jos mamma lupaa, vastaa Harry lyhyesti ja hymyilee vastaan.
— Mene, rakas Harry, ja papan toiveet täytä! Kun palaat, niin vietämme taas tällaisia hauskoja hetkiä, puhuu mamma.
Harry on huomaavinaan, että mamma aivan silminnähtävästi nuoreni. Viskasi kuin taikavoimalla päältään alakuloisen murhesävynsä, mikä puki häntä niin huonosti. Ja monesti suoranaisesti ajamalla ajoi valtioneuvosta ulos näkemään iloisia ihmisiä.
Kun he ovat siinä aikansa istuneet, nousee valtioneuvos, suutelee mammaa ja lähtee virastoonsa.
Hänen mentyään nousee mammakin, menee Harryn luo ja tarttuen häntä kädestä puhuu:
— Kiitos … kiitos, rakas oma pieni Harryni… Sinä toit papan mammalle takaisin. Ja minä kun uskoin sinutkin minulta jo ryöstetyksi. Nyt alkaa meillä uusi, täysinäinen, onnekas elämä.
Sitten hän painautuu Harryä vasten äänettömän onnellisena ja kuiskaa hänelle:
— Nyt on minulla Trotorp täällä Suomessa … tässä omassa kodissani.
Jumalani! Miten onnellista!
IX.
Maisteri Tervo.