Valtioneuvos ottaa nenäliinansa, niistää ja sitten aivan tyyneesti puhuu:
— Suvaitkaa sanoa, millä tavalla.
— Minun "Salamani" sen lopettaa, vastaa maisteri jyrkästi ja istuutuu.
— Teidän "Salamanne"? Teidänkö katulehtenne? Oo! Minun valtani — valtioneuvos levittää kätensä — on lujemmassa kuin te ja teidän "Salamanne". "Parturiunt montes, nascetur ridiculns mus", sanoo vanha viisas roomalainen. Minä lopetan teidän "Salamanne". Mutta ensiksi kaikessa rauhassa pieni kysymys. Sivistyneinä miehinä kai voimme hillitä itsemme?
Valtioneuvos myös istuutuu.
— Juuri sitä minä toivon, kun vanhastaan tunnen, miten kiukkuinen valtioneuvos on.
Valtioneuvos pureksii viiksiään, mutta voittaa itsensä.
— Maisteri suvaitsee ilmoittaa, miksi hän oikeastaan niin intohimoisesti ruotsinkieltä vihaa? kysyy valtioneuvos taas iva huulilla.
— Antaako valtioneuvos minulle vastapalveluksen ja ensin vaikka vanhempana miehenä vastaa minulle, miksi hän ruotsinkieltä niin rakastaa?
— Se on minun äidinkieleni.