Mielialatkin, jotka nyt seuraavat, olivat pisteestä pisteeseen samallaiset.
Hän meni Birgerin huoneeseen. Siellä lumivalkoiset lakanat ja tyynyt ja koskematon vuode todisti, että huoneenasuja oli viettänyt yönsä muualla.
Sillä se huone vielä odotti ja vartosi iltaisessa koskemattomuudessaan.
— Palkittu runoilija! Tuleva senaattori! jahkailee Harry itsekseen ja kulkee sukkasillaan alusvaatteissaan kiivaasti pitkin huoneen lattiaa kädet lanteilla kuin voimistelutempussa. Ja kovin … kovin allapäin.
Sillä nyt on ruusutarha hautaunut tuhkaan ja tulikiveen.
Se ruusutarha, jonka pappa kotoa lähtiessä aitasi ja jonka taimet mamma kasteli riemunkyynelillään. Mutta jonka hän itse täällä pääkaupungissa yhtenä syyskautena kasvatti ihaniin nuppuihin, mitkä vain aukeamistaan odottivat.
Mutta nyt saavat sitä kauankin odottaa.
Sillä puutarhuria on ammuttu suoraan sydämeen kuolettava nuoli.
Kaikki on nurin narin … nurin narin.
Harry ottaa pitkin lattiaa kiivaamman kävelyn. Kylmät matot polttelevat hänen jalkainsa alla.