Tuota sisäistä kuumuutta riittää aina varpaiden neniin asti.
Voiko nuori ihminen pahemmin elävänä repeytyä kuin hän nyt? miettii hän.
Pyhä lupaus vanhemmille … viime yö … kokonaan järkytetty elämänkatsomus…
— Vanha dillaaja! lähtee sitten synkkänä huulilta.
Ovikello heläjää. Pistetään reikelinavain lukkoon ja eteisestä kuuluu askeleita.
Sieltä hoipertelee iloisena Birger sisälle kuin itse jumalainen Bacchus vaatteet rutussa ja kasvot paksussa turvotuksessa. Hattu takaraivolla, jotta kiharat ovat kuin rypäleseppele ohimoilla.
Sitten pysähtyy hän Harryn eteen, tarkastaa häntä, lyö olalle ja sanoo:
— Nyt olet mies. Joka kerran on humalassa, on se vielä toisenkin kerran. Niinhän sanoin. Ja nyt näet.
Harry häpesi, katsoi Birgerin ohi tyhjään ilmaan ja valitti:
— Päätä leikkaa … leikkaa…