— Se on paras särvin likörin kanssa sitten kuin vatsa on oikein täynnä. Tunnethan sinä likörin?
— Tunnen ja en tunne. Se on erään patajuopon herrasmiehen mielijuoma siellä kotikaupungissa. Sellaisen, joka ei näe selvää päivää.
— Minulla on myös aikomus päästä niin vietävän kauas. Ei selvää päivää! Yhtenään kulkea humalan ruusutarhassa … sitoa seppeleitä viinanjumalan ohimoille. Ja sitten yks kaks tehdä koko käännös. Näin oppii elämän tuntemaan kummaltakin puolelta. Ja samalla voi näyttää, että mies pystyy, mihin itse tahtoo. Se on voiman tie, jolle en heikkoja kehota. Mutta tällaiset ruumiin ja hengen jättiläiset kuin minä kestävät kaiken. Ja se on vasta elämä, joka on todellakin eletty … joka on todellakin persoonallisesti koettu eikä kirjoista opittu. Minä rakastan jyrkkiä käänteitä. Sen kai sinä illallakin huomasit. Se on sielun ja ruumiin energiaa… Mutta aina olla samallainen kuin vanhapiika parikymmentä vuotta takaperin tehdyssä pitsiröijyssään … sepäs on harmaata elämän käsitystä. Käänteitä … käänteitä … rakas ystävä! Oikeaan … vasempaan…! Se on vasta marssimista elämän maantiellä…!
— Mutta jospa kääntymys on vaikea … on mahdoton?
— On heikoille. Mutta miehelle, jolla on terveet sielun ja ruumiin voimat, on se helppoa. Tiedäthän, että historian suurmiehet useatkin ovat olleet nuorina huimia elostelijoita … nimiä voisi luetella kymmenittäin … mutta sitten tehneet koko käänteen ja tulleet ihmiskunnan hyväntekijöiksi, joille myöhempi aika muistopatsaat nosti. Varhaisemmassa elämässään he kokosivat vain aineksia tulevaa suurta työkautta varten. Mutta pienille on tämä vaarallinen ja hullu oppi. En kehota, Harry, sinuakaan sille polulle. Sillä sinä et kestä.
— Mistä olet voimani laskenut?
— Siitä että nytkin pelkäät istua vastapuolueen miesten kanssa samassa pöydässä.
— Ei se ole pelkoa, vaan…
— Vaan?
— Inhoa.