— Hyi saakeli! Nyt sanoit väkevän sanan. Nyt meidän täytyy erota … pakostakin.
Birger käänsi Harrylle voimakkaan selkänsä, mikä niin pyöreän säännöllisenä hänen pitkäntakkinsa alta näyttäytyi.
Harry tunsi itsensä nolatuksi: Lähteäkö vai ei? Hänessä ei ollut päättäväisyyttä. Sillä Birger oli kiehtova toveri ja hallitsi häntä.
— Jospa sentään jäisin, puhuu Harry miedosti.
Mutta Birger ei kuule häntä. Puhuu vain viinurille toiseen huoneeseen selin häneen.
Harry tuntee itsensä nöyryytetyksi. Mutta ei jaksa ulos karata.
— Pahastutko, jos jään? kysyy Harry mennen Birgerin luo.
— Niin no … melkein.
— Sitten minun täytyy lähteä.
— Nyt on sinulla sopiva mieliala. Sinä jäät ja ymmärrät kunnioittaa seuraamme. Sinulle on karkaisevaa istua johtajien keskellä. Hermosi terästyvät.