Harry jäi. Mutta hän tunsi olevansa Birgerin talutusnuorassa ja siitä kärsi.
Nuo neljä uutta ystävää ajoivat punaisissa puvuissa vaunulla ravintolan eteen.
Birger kohteliaana isäntänä meni heitä vastaan ja esitti Harryn.
He kaikki tunsivat kyllä Harryn nimeltä ja ulkomuodolta ja merkitsevästi hymyilivät Birgerille.
Kaikki he käyttäytyivät niin käskevästi kuin olisivat olleet kuninkaita, jotka sattuma on yhteen tuonut. Harry jäi kokonaan heidän varjoonsa ja siitä yhä enemmän kärsi.
Istuttiin syömään. Viinuri asettui liina käsivarrella oven pieleen odottamaan käskyjä.
Luontoaan koventaakseen ryyppi Harry tuhkatiheään olutta.
Noista vieraista pääruhtinas oli pitkä solakka kovin jäntevä nuori maisteri. Hänpä osasi puhua, syödä, juoda. Kaikki luisti määrätyn itsetietoisesti.
— Toissa päivänä istuin ukko Snellmanin pöydässä, alotti hän.
Harry nosti kummastuneena silmänsä.