Mutta nyt hän jo ymmärtää, mistä päin hänen on lähdettävä pelastusta yrittämään.
Hän tarvitsee uuden elämänkatsomuksen … uuden veriä lämmittävän ja puhdistavan aatteen, joka hänet jaloilleen taaskin nostaa.
Mutta kuka sen hänelle antaa? Kuka?
Muutamana päivänä Harry pukeupi tavallista huolellisemmin ja lähtee
Snellmanin puheille.
Siihen kehottaa häntä Birgerin esimerkki.
XII.
Snellmanin luona.
Kun Harry kulki Yrjönkadun 24:nteen, Snellmanin asuntoon, piti hänen kävellä Vanhan kirkon ohi. Juuri sen kohdalla ollessaan alettiin soittaa kelloja. Ja silloin juolahti Harryn mieleen kotikaupungin viime Mikkelinpäivä ja sen soittavat kirkonkellot. Noin nekin lujasti kalkahtivat. Ja niiden soittoon kaukaa sekoittui kosken kohina.
Hän meni silloin koskelle, kuuli sen kehotushuudon, nousi … ja nyt taas kulkee siipirikkona. Sillä vanhat lämmittävät ihanteet ovat kalvenneet ja entinen elämänkatsomus on nurin-narin.
Taas soivat kirkonkellot. Ja taas neuvonantaja on tarpeen.