Mutta sitten muutamana aamuna Birger noustuaan ylös pesi koko ruumiinsa, voimisteli sen päälle lujasti ja puhuu:
— Tarvitsee tehdä jo työtäkin.
Hänellä oli lainopillinen tutkinto menossa.
Nyt levitti hän kävelyshaalinsa lattialle. Kantoi kasan kirjoja sen päälle ja viskautui siihen itsekin. Hän makasi vatsallaan lattialla monet kirjat edessään värikynä näpeissä ja luki noita kaikkia yhdellä kertaa. Hän sanoi täten tekevänsä helposti yhteenvedot, mitkä hän lopullisesti merkitsi muistiinpanovihkoonsa.
Näin makasi hän nyt toiset kolme viikkoa puustavillisesti kirjoihin uponneena.
Harry katsoi häntä ihastellen. Mutta nyt hän huomaakin, miten veri voimakkaasti näykkii Birgerin suonissa, miten korkea on hänen puhdas otsansa ja kun hän pullistaa rintansa, on se kuin tammen pinta. Voimaa ja terveyttä on Birgerissä, tahdonlujuutta, tarmoa ja luottamusta omaan itseensä.
Kun Harry pyytää häntä kapakkaan, uhkaa hän antaa keppiä Harryllekin, jos hän vielä sinne menee.
— Minä join vain "sveessin" ulos itsestäni. Nyt olen tyytyväinen, puhuu Birger lukuihinsa syventyen.
Tuo mies ei todellakaan ole pilalle menossa. Hän on ehyt ja kokonainen, on terve ja hänellä on voimaa yrittää.
Jospa hänkin … Harry … osaisi ottaa elämänsä noin matemaattisesti kuin Birger, niin kokoaisi itsensä ja vielä elämässä ratkaisisi vaikeankin sielullisen problemin omassa itsessään.