Ja hän itse jo ymmärsi, että alkoholinhimo on hänessäkin perinnöllinen sairaus.
Siitä tuli sieluun uusi suru.
— Kai olet jo täysi "fenno"? kysyi Birger muutamana iltana.
Harry ei vastannut. Ei hän ollut "sveessi" eikä ollut "fenno". Ei ollut sanalla sanoen mikään. Hän vasta etsiskeli, mikä hän olisi.
Hän kyllä tarvitsi uuden elämänkatsomuksen. Sillä hän jo syvästi tunsi, että vanha ei jaksa tehdä hänestä ehyttä ihmistä.
Mutta jaksoiko sitten tuo uusi tehdä sitä Birgeristä?
Siinäpä se juuri olikin kipeä kohta Harrystä.
Mutta oli miten oli. Sen Harry jo tunsi, että hänestä ei tule miestä … kaikista vähimmin senaattoria … sen oman vanhan elämänkatsomuksen kannattamana. Sillä ei ole voimaa pitää häntä pystössä … siveellisesti ryhdikkäänä … ja toimekkaana työihmisenä.
Tästä se syvä ristiriita hänen sielussaan, mikä yhä vei häntä alaspäin.
Harry ymmärsi, että jos näin jatkuu, niin hän on mennyttä miestä. Hän ei tätä kestä.