Snellman saattaa häntä salinsa ovelle asti, tarttuu siellä vielä Harryn käteen, pudistaa sitä lämpimästi ja puhuu:
— Teidänkaltaisia nuoria miehiä kansamme erityisesti tarvitsee.
Nuorella herralla on edellytyksiä. Kotini on vastakin teille avoin.
Kun Harry pääsi kadulle, oli hänen mielensä niin kumman lämmin. Tuntui kuin hän olisi ollut tekemässä jotain erityisen suurta ja arvokasta.
Ei se ollut tuo mies mikään kylmien sumujen kylmä mies. Sen sisällä hehkui ja paloi enemmän kuin muissa aikalaisissa yhteensä, miettii Harry..
Miten paljon hän olikaan taistellut … miten paljon itseltään kieltänyt tämän elämänsä suuren kysymyksen tähden?
Nytpä sitä alkoi jo Harry aavistaa, kun hänelle itselleen alkaisi itsekieltäymyksen vaikea taistelu.
Uusi tulevaisuus häntä nyt puoleensa viittasi. Mutta se tulevaisuus ikäänkuin kuulsi oman sydänveren läpi.
Kaikista ensimäiseksi hänen pitää ottaa selko kantavanhemmistaan. Ja sitten … vaikka omalla sydänverellään kirjoittaa itselleen sielullisen vapautumisen vapauskirja.
Tultuaan asuntoonsa, missä Birger uutterasti aherti luvuissaan, katsoi
Harry häntä ihastellen, mutta Birger viskasi:
— Mutta mitä kummaa sinulle, Harry, on tapahtunut, sinun kasvoillasi kun on kumma loiste!