On kiskottava sydämestä isä ja äiti … koti ja omaiset … entisyys ja kaikki … kaikki, mikä rakasta oli … siinä se vuorelle nousemisen vaikeus, miettii Harry.
— Herra senaattori on toimittanut suuren elämäntyönsä ruotsinkielellä … ja kuitenkin … jaksaa puhua tätä kieltä vastaan, huomauttaa Harry.
— Niin, se on alaston totuus. Ja siihen minä olen päätynyt.
— Ja siihen on herra senaattorilta varmaankin vaadittu hyvin paljon.
— Siinä oli minun vuorelle nousemisen vaikeuteni.
— Joka pikkusielujakin rohkaisee. Ja antaa jäävittömän esimerkin, miten totuuteen pyrkiä.
— Jospa se niin tekisi.
— Tästä keskustelusta alkaa minunkin vuorelle nousemiseni. Minäkin kaipaan laajoja näköaloja ja raitista ilmaa … muuten tukehdun.
Snellman puhuu vielä joitakin ystävällisiä neuvovia sanoja ja kyselee yhtä ja toista Harryltä.
Sitten Harry heittää nöyrät kiitokset ja poistuu.