Mamman kamarista kuuluu sairas uikuttava ääni. Harry arastellen astuu sinne salista läpi toisen tyhjän huoneen.
Ja tapaa mamman vuoteesta, jonka sivulla on yöpöytä täynnä lääkepulloja pitkine reseptineen.
Mamma makaa vuoteessa liituvalkoisena ja nuo harvat hopeahiukset lumivalkoisten lakanain ja tyynyjen valaistuksessa näyttävät aivan kimaltelevan murheesta.
Ah! Miten tärisyttävä näkö Harrystä!
Hän ottaa askeleen kohti mennäkseen syleilemään mammaa.
Mutta peräytyy.
Ottaa uuden ryntäyksen ja pureutuu vedet silmissä kipeään äitiinsä.
Mamma ojentaa kätensä syleilyyn ja vastaanotto on nyt hellä ja sydämellinen.
— Joitko sinä? kuiskaa mamma.
— Join, vastaa Harry hyvin hiljaan.