Hänen kätensä käy nyrkkiin. Mutta kiristettyin hampaiden takaa lähtee:
— Nyt, te suomikiihkoiset, teette tällaisia leikkauksia meidän ruotsalaisiin koteihimme. Mutta aika tulee, jolloin joku toinen aate tekee samallaisia teidän koteihinne. Ei fennomaania ole maailman viimeinen aate! Ei!
Tämä vanha herra on todellakin säälittävä. Näytti kuin hänen koko tähänastinen maailmansa olisi mennyt nurin kuin tuo kaatunut pöytä tuossa. Ja hänen sydänverensä juoksisi kuiviin kuin tuo suuri musteastia, mikä purkaa purkamistaan sisällystään lattialle.
— Ja minunko piti valmistaa fennomaanialle valmiit aseet … ensin kouluttaa Tervo ja sitten … sitten kasvattaa oma ainoa lapseni sen apostoliksi…! kirkaisee valtioneuvos, lyö otsalleen ja on kuin avuton lapsi.
Sinä päivänä jäi valtioneuvos pois virastosta. Harry menee Tervon luo.
— Nyt olen koditon ja isätön, puhkeaa Harry puhumaan.
Silloin sieppaa maisteri Harryn kuumaan syleilyyn ja puristaa häntä lujasti sydäntänsä vasten.
— Et … et ole koditon. Sillä nyt olet juuri löytänyt suuren kotisi: kansasi ja isänmaasi. Oma köyhä veriin pilkattu heimosi on sinulle nyt rakas. Ja se rakentaa sinulle kyllä kodin.
Maisteri liikutettuna itkee. Ja syleilee … syleilee Harryä.
— Veljellisesti tässä koti jaetaan … jos viihdyt, puhuu.