— Oih!
Mutta siinä samassa näkyy Harry tulevan ulos häntä kohti. Poika on niin verevänpunakka, kostea kiilto silmissä ja komea kuin ruhtinaiden jälkeläinen.
Nyt he ovat kahden suuressa lasikuistissa. Isällinen hellyys kokonaan valtaa valtioneuvoksen katkeroituneen, viinin kiihdyttämän mielen. Hän tempaa Harryn syleilyynsä ja kuiskaa aivan kuin nainen:
— Sinä, rakas lapsi! No sinä et minua koskaan petä niinkuin tuo ilkeä
Tervo … sinä … minun oma Harryni.
Harry, jonka veressä kiehuu viinin hurmaus, syleilee lujasti vastaan ja höpisee:
— En … en koskaan, pappa rakas.
II.
Seuraklubin vuosijuhla II.
— Joko kuvernööri huomasi parhaaksi mennä? kysyy maisteri Littov palaavalta valtioneuvokselta sivuhuoneessa.
— Entä sitten?