— Kuule! Ne on minun omaisuuttani. Anna olla siellä. Kuulehan, hunsvotti.
Mutta poika on nykäissyt lehdet kiveltä, mille ne lensivät ja kiitää
Harryn nenän eteen.
— Paljonko maksatte, niin viskaan ne takaisin? utelee poika.
— Annan tästä kepistä sinulle, katurakki, ärjäisee Harry ja kimpoaa ylös.
Mutta poika on mennyt jo lehtineen sen tien. Eikä Harry osaa muuta kuin ihmetellä, miten paljon kauppaälyä katu kasvattaa.
— Tervolla on tänään hyvä onni … niin on, hymähtää hän ja katsoo varovasti ympärilleen.
Sitten hän laskeutuu hiukan alemmaksi ja siellä kuin salaa lukee lehteä.
Tervakansa … tervakansa … tervakansa … sieltä lehdestä yhtenään hyppii hänen silmiinsä.
Ja se tuskastuttaa. Sillä tässä siis nuo sauvojat löytävät oman itsensä.
Mutta se on vain yksi ainoa artikkeli, johon hänen silmänsä sattui.
Sillä on muustakin … ja paljon onkin.