Eteisestä kuului kuin tukahdutettu syvä huokaus ja poistuvat askeleet.
Harry ei voinut enää nukkua. Nuo mamman huolekkaat silmät jäivät häneen katsomaan. Ne kuin kaivautuivat hänen sielunsa syvimpiin likoihin. Penkoivat siellä ja pitivät tarkastusta, joka Harryä kidutti.
Harry nousi ylös, taas peseytyi ja pukeutui huolellisesti. Pestessään leikitteli hän vedellä viskoen sitä aina niskaan asti kuin poisajaakseen noita mamman häneen jääneitä huolekkaita silmäyksiä.
Täysin valmiina hiukset voideltuina ja koko mies hajuveden tuoksussa hän sitten vaelsi ruokasaliin arka tunto sielun pohjalla.
Mamma katsoi häntä hyvin pitkään kostean hohtavilla silmillään.
Mutta ojensi sitten hänelle kätensä tervehdykseksi.
Mamma virkkaa:
— On tuskallista, että minun pitää tehdä tällaisia havaintoja sinustakin.
Paino on viime sanalla. Harry ymmärtää niin hyvin kaikki. Mutta on vaiti.
He syövät äänettöminä. Papan tyhjä tuoli vaivaa molempia.