Villeä pyrki taas ulkona oksettamaan, ja nikotus alkoi häntä vaivata. Kun hän oli niissä hommissa, työnti Helmer hänet issikkaan ja nyt ajettiin B:n kahvilaan.
Loppu.
RAITTIUSPUUHISSA.
Piiat ja rengit olivat laittamassa istumia Kaukolan pirtissä, sillä nyt oli jotain erinomaisempaa tekeillä.
Oli asetettu jo pöytä peräseinälle ja tuoli sen taakse. Likaisen uunin verhoamiseksi oli pantu tuoreita koivuja, joista levisi suloinen tuoksu pirttiin.
— Mitähän se maisteri nyt aikoo, tuumi yksi piioista ja käänsi leveän naamansa kysyvästi toisen puoleen.
— Se on joku seura.
— Hihhuliseurako? Meidän puolessa niitä seuroiksi kutsutaan.
— Älkää lorisko! Tuokaa tänne yksi penkki, komenti isäntärenki.
Piiat veivät penkin.