— Minä tahdon myös häntä, lisäsi Erkki.
— Kaukolan maisteri puheenjohtajaksi, kuului ääniä.
— Kiitän nöyrimmästi tästä minulle osoitetutta kunniasta. Ilon värähdykset täyttävät rintani, kun näen, että kuntalaisillani on niin paljon minuun luottamusta. Sydämeni täydellä innolla antaun toimimaan tämän asian eduksi. Tosin talvisaikoihin en voi olla seuran esimiehenä, mutta onhan kuntalaisilla niin järkevä ja kykenevä opettaja kuin Antti Aarnio. Hänet voin kyllä silloin uskoa sijaisekseni.
— Se on oikein, kuului joku ääntävän.
— Olisi sitte valittava toimikunta laatimaan sääntöjä ja muutoin seuraa järjestämään. Eikö riittäisi viisimiehinen toimikunta?
— Mielestäni riittää, puhui Aarnio.
— Minä esitän tähän toimikuntaan opettaja Aarnion ja kauppias
Konkeron. En tunne muita esittää, puhui ylioppilas.
— Minä esitän lisäksi isäntä Kaukolan, siltavouti Juhosen ja lautamies
Pekkalan, lausui Aarnio.
— Kaikkiapa tässä nyt esitetään kuin Juhoraukkaakin, joka porsaiden kanssa maantien ojassa makaa, lausui muuan isäntä.
— Mitä sinä heinänvaras puhut? Jos et tuki suutasi, niin sinun käy huonosti. Kyllä minä sinun tiedän, mitä sinä olet!