Eivätkä ne siellä vankilassa monta vuotta pidä… sieltä palataan
Juhmakan ruokiin.
— Pietun juttu nyt huudetaan esille, sanoo vallesmanni ovelta poliisille.
Niin mennään. Eteisessä ottaa poliisi vallesmannin käskystä pois jalkaraudat. Pietu siitä rohkaistuu. Oikeustuvassa ei ole Juhmakka näkevinään kantajaansa, kääntyy häneen selin ja puhelee jonkun lautamiehen kanssa.
Pietu tekee kanteensa ja vaatii 500 markkaa vuodessa eläkettä loppuiäkseen Juhmakalta.
Tuomari ottaa kohta asian huvittavalta kannalta.
— Kirkostako palatessaan ajoi sinulta käden poikki? kysyy parooni naureskellen.
— Niin juuri… tässä on käsi.
— Vastaaja siis oli selvällä päällä? kysyy parooni kääntyen Juhmakkaan.
Nyt kaksi aatelismiestä katsoo toisiaan. Mutta Juhmakka punastuu, sillä miten sen selvyyden lie ollut laita.
— Luuleeko tuomari minun olevan juopporentun? kiivailee Juhmakka.