Ja Pietu viedään. Mutta sitä hän ei ymmärrä, että hän olisi samanlainen varas kuin se, joka rahoja toisen kaapista puhaltaa. Ja hän alkaa riidellä poliisille, haukkuu Henttu Vänskää ja syljeksii tämän päälle.
Siinä on syntyä tappelu. Pietu yrittää lähteä karkuun. Mutta poliisi niskasta kouraa hänet kiinni ja asettaa Henttu Vänskän avulla nilkkoihin raudat.
Nyt jo ymmärtää Pietu, että hän on vanki. Ja silloin hän on yht’äkkiä kuin päättömäksi lyöty. Nauru kuolee pois synkiltä kasvoilta ja silmät käyvät kosteiksi. Näin pitkälle ei hän luullut heidän menevän… näin… näin pitkälle…
Hän uskoi vielä sieltä vankilasta, jossa hän verrattain vapaasti sai liikkua, lähdettäessä käräjiin, että ne veivät vain nuhdeltavaksi ja sitten laskevat irti. Mutta eipäs! Pistetään raudat jalkoihin ja viedään aivan yksinäiseen huoneeseen, jonne poliisi jää vartiaksi.
Pietun mieleen kohosi nyt jylhä alakuloisuus. Se tuli outona… raskaana… tuli kuin äkillinen säikähdys voimat ryöstäen ja veret pelottaen. Hän nyt tajusi, että se oli kruunun rautainen koura, joka hänet puristi tähän näin aivan mäsäksi. Mielikuvitukseen se nousi mustana vuorenkokoisena kummituksena, jonka kädessä on suuri rautainen miekka kohotettuna ja nivusilla vyö täynnä mahtavia vankila-avaimia. Niitä se kalistaa, miekalla häristää ja lyö tajuttomaksi. Tämä se on se esivalta, joka aluksi sitoi hänen jalkansa. Ja sen ensimäisenä käskyläisenä tuossa näkee hän poliisin, mikä vain tyynenä tupakoi.
Pietu lähettää suustaan poliisin silmille hävittömän haukkumaryöpyn, johon on ladattu hänen koko mielikarvautensa.
Hetken kuuntelee poliisi, nousee sitten ja menee Pietun luo käsi nyrkissä.
— Koetapas lyödä, niin tuolla paikalla kielin, ärjyy Pietu ja viittaa oikeussaliin.
Nyt istutaan äänettöminä odottaen Pietun oman jutun vuoroa. Ensin oli Pietu jo siitä melkein välinpitämätön. Mitäpä siitä, kun nyt kerran näin kävi.
Mutta nyt tässä odottaessa kaikki entiset kultaiset ja koreat kuvitelmat eläkkeestä iskevät taas lumoavina mieleen. Hänen pitää ponnistautua ja hypätä Juhmakan kukkarolle vaikka vangin raudat jalassa… niin niin niin…