— Onko käsi poikki? kysyy tuomari.
— Pastori sen syynäsi verekseltä ja sanoi "poikki on" ja huokasi, puhuu
Pietu.
Kaikkien muiden suu käy hymyyn, kun pastorista puhutaan, paitsi paroonin.
— Onko kantajalla lääkärintodistusta? kysyy tuomari.
Pietu katsoo kummissaan nuorta herraa.
— Tulee olla lääkärin todistus, huomauttaa uudelleen parooni.
— Näkeehän tämän lääkärittäkin kummoinen tämä on, haastaa Pietu äissään, käypi lähemmäksi tuomaria ja riuhtoo irti siteitä kädestään.
Silloin ampuu runsas haiseva märkäsuihke kädestä kohti tuomaria, likaa hänen lumivalkoisen paidan etunsa, pärskyy kaulukselle ja heittää keltaista mätää nutulle.
Nouseepa käräjätuvassa melu. Tuomari hyppää ylös kuin neulalla pistettynä ja kiroilee ruotsiksi. Lautamiehet käyvät kiinni Pietuun ja poliisi äänen kuultuaan oven taakse on jo valmiina jalkarautoineen ottamaan Pietun huostaansa.
Pietu on kalpea ja lähellä pyörtymistä. Mutta Juhmakka hymyilee kuin voittanut sankari ja vie rovastin kahville.