Istunto täytyy keskeyttää siksi että tuomari puhdistautuu. Sitten sitä jatketaan ja tehdään pikainen päätös. Pietu on menettänyt juttunsa. Hänellä ei ollut lääkärintodistusta eikä päteviä todistajia. Siinä syy, miksi kanne kumottiin.
Vankilaan jalkaraudoissa hän kuljetetaan takaisin. Mutta perille päästyä käskee vallesmanni taas ottaa pois raudat.
Katon rajassa on vankityrmässä pieni ikkuna, mistä niukasti valoa tulee. Sinne oljille lattialle laittaupi Pietu pitkälleen ja käy miettimään. Esivalta nyt puristaa häntä kuin kenkä kipeätä, turvonnutta jalkaa. Hänen mielensä masentuu senkin tähden, kun juttu Juhmakankin kanssa meni penkin alle.
Huomenna sanoi vallesmanni häntä lähdettävän viemään lääninvankilaan ja tietysti raudat jaloissa.
Pietu on aina jaksanut säilyttää malttinsa kovimmankin nälän vatsaa puristaessa. Mutta nyt häntä vaivaa sellainen poru, että hän on menehtyä sen alle. Sillä tästäpuoleen toinen sulkee ja avaa hänelle oven, milloin muistaa ja vankilan tiukat seinät tyyten erottavat hänet ihmisistä. Se häntä hirvittää ajatellakin.
Tutkintoa odottaessaan oli hän saanut olla vapaammin, vaikka kyllä poliisin valvomana, se kun asui tässä samassa vankitalossa. Ja oli samalla senkin vartia. Sillä harvoin täällä vankeja oli.
Mutta nyt on komento muuttunut. Sillä nyt on hän tuomittu ja syylliseksi havaittu.
Pietu on tottunut nuoruudestaan pitäen kulkemaan talosta taloon, olemaan päivän, pari tai useamman itse kussakin ja rupattamaan ihmisten kanssa suun täydeltä. On ollut aina vapaan ilman vapaa lintu. Mutta nyt!
Hoitolassakaan ei hän ottanut sentähden viihtyäkseen, kun siellä oli tuo kiusallinen järjestys, määrätyt säännöt ja pykälät ja määrätty työ. Menipä tarpeelleen kylmässä pakkasessa portaiden viereen, niin siitä rangaistiin, ottipa tuvassa käytäntöön totutut elämäntapansa, niin siitä rangaistiin, laskipa leikkiä ämmäin kanssa ja vähän vaimoihmisiä kutkutteli, niin siitä rangaistiin, kun ei joka päivä pessyt ja kaltannut itseään, niin siitä rangaistiin… kaikista rangaistiin… ja yhä rangaistiin.
Mutta työtä olisi pitänyt tehdä huoneessa ja ulkona — kunnan hyväksi!
Oh hoh!